Baltic Sea Project – Unesco-tapaaminen: Vaasa-Umeå 27.-30.8.2024

Maan kohoaminen oli tämänkertaisen leirikoulun tärkein aihe - kuva Vaasan edustalta näyttää kaistaleina vedestä nousevan maan. Kuva: Paula Halme
Kestävän kehityksen tavoitteet tämänkertaisen leirikoulun tavoitteena – aihetta pohdittiin ennen kaikkea Wasa-laivalla matkalla Umeån. Kuva: Paula Halme

Leirikouluun osallistui Helsingin kielilukiosta viisi opiskelijaa ja yksi opettaja. Junamatka Vaasaan sujui mukavasti tutustuessamme samaan junaan Saksasta ja Orivedeltä tulleiden opettajien ja opiskelijoiden kanssa. Yhteensä leirikouluun osallistujia oli Suomen lisäksi Saksasta, Puolasta ja Tanskasta – kaikkiaan kymmenestä eri koulusta.   

Ensimmäiset päivät vietimme Vaasan Lyseon vieraina. Osallistuimme Itämeri-filmifestivaaleille, jossa näimme kaksi dokumenttielokuvaa ja useita alustuksia Itämerestä ja erityisesti maan kohoamisesta niin Suomen kuin Ruotsin puolella. Toisena aiheena oli kierrätys. Osa opiskelijoista osallistui myös eri puolilta Itämerta tuotujen vesinäytteiden analysointiin.  

Pohjanmaa-museossa oli vaikuttavia suurennoksia hyönteisten päistä – tässä vaikuttavan kokoinen punakekomuurahainen. Kuva: Paula Halme

Koulun lisäksi vierailimme Vaasassa Pohjanmaa-museossa sekä teimme retken Svedjehamniin, jossa maan kohoaminen on silmin nähtävissä (ensimmäinen kuva). Osallistuimme myös Muoviton meri –kampanja keräten roskia Vaasan edustalta.

Itämeripäivänä keräsimme isolla joukolla Vaasan edustalta roskia. Kuva: Paula Halme
Roskien kerääminen on oikeastaan kivaa puuhaa – työn jälki näkyy heti. Kuva: Paula Halme

Iltaa vietimme Alskatin leirintäalueella, jossa mukavan yhdessäolon lomassa saatoimme uida vielä ajankohtaankin nähden lämpimässä Itämeressä.  

Elokuun ilta oli todella lämmin – ja niin oli merivesikin. Erityisesti ulkolaiset vieraamme nauttivat saunomisesta ja uimisesta. Kuva: Paula Halme

Suomen puolella vierailimme alueen luonnon erikoislaatuisuudesta kertovassa näyttelyssä matkalla Svedjehamiin – samoin Ruotsin puolella Naturumissa saimme paljon tietoa muun muassa siitä, miten korkealla vesi on eri aikoina ollut.  

Ruotsin puolella olevassa luontokeskuksessa oli visuaalisesti hienosti kuvattu jääkauden jälkeistä rannikkoa. Kuvaan heijastuvat aaltojen kuvat havainnollistavat sitä, kuinka korkealla vesi oli jääkauden jälkeen. Tästä maa on sitten pikku hiljaa noussu – ja nousee yhä kuten seuraava kuva osoittaa. Kuva: Paula Halme
Näin paljon maata nousee merestä Vaasan rannikolla joka vuosi. Kuva: Paula Halme

Kahden Vaasa-päivän jälkeen matkasimme Ruotsin puolelle Uumajaan. Uudella Wasa-laivalla saimme tutustua nykyaikaiseen, sähköllä toimivan laivan konehuoneeseen. Saimme monipuolisen esittelyn energiatehokkaasta ja ympäristöystävällisestä, uudesta matkustajalaivasta. 

Opiskelua laivalla – voittaa varmasti luokkatyöskentelyn. Kuva: Paula Halme

Ruotsin puolella matkamme jatkui korkean rannikon retkelle Skulebergetille, jonne kapusimme – osa jyrkempää, osa loivempaa reittiä. Ilman suosivat retkeläisiä koko matkan ja matkajärjestelyt onnistuivat hienosti.  

Leirikoulu oli hyvin kiinnostavaa, sekä opettavaista. Saatiin lisää tietoa ja täydennyksiä jo opittuihin aiheisiin. Leirikoulu auttoi myös havainnollistamaan esimerkiksi roskan määrää meressä ja rannikoilla, kun niitä pääsi itse keräämään. Jääkauden jättämiä jälkiäkin oli hauska huomata omilla silmillä vuoria kiivetessä! – Gerda

Laskeutuminen Skulebergetiltä oli yhtä juhlaa – helppoa ja kaunista. Kuva: Paula Halme